Euroopan kulttuuriympäristöpäivät 2026

Kulttuuriperintöä ajatellessamme huomiomme usein varastaa upeat linnat tai historialliset kartanot. Silti jokainen vanha hirsipalkki tai sammaloitunut kivijalka Siuntiossa kertoo muistoja eletystä elämästä ja siitä, keitä me kerran olimme.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2026 teeman, Vaalimisen arvoiset: Vaarassa oleva kulttuuriperintö, äärellä meitä muistutetaan siitä, että meidän yhteisen identiteettimme suojeleminen ja säilyttäminen vaatii iin hauraista fyysisistä paikoista huolehtimista kuin niihin liittyvien aineettomien elävien muistojen ja perinteiden kunnioittamista.

Arkiset rakennukset eläviä monumentteja

Ajamme Siuntiossa päivittäin monien arkisten rakennusten ohi pysähtymättä miettimään, kuinka arvokkaita ne meille ja yhteisöllemme ovat.

Esimerkiksi seuraavilla rakennuksilla on suurta historiallista ja taiteellista arvoa, mutta usein arvostus niitä kohtaa on jäänyt vähäiseksi.

Lugnet: 

Lugnet rakennettiin Suomen raskaiden sotavuosien jälkeen Siuntion ruotsalaisen ystävyyskunnan Fellingsbron tuella äitiysneuvolaksi. Rakennus on elävä monumentti ja koskettava osoitus pohjoismaisesta solidaarisuudesta ja paikallisesta huolenpidosta ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisestä Siuntiossa.

Nykyisin rakennus toimii seurakuntien perhekerhotilana. Siuntiolaisten muistot Lugnetista yhdistää paikallisia sukupolvia toisiinsa.

Siuntion seurakuntakoti: 

Arkkitehti Lars Rejströmin vuonna 1975 suunnittelema rakennus edustaa 1970-luvun alueellista ihmisläheistä modernistista arkkitehtuuria. Aikakauden arkkitehtuuria edustavat rakennukset ovat suuressa vaarassa koko Suomessa tuhoutua rappeutumisen ja kulttuuriperintöarvojen aliarvioinnin vuoksi.

Seurakuntakoti on taiteellisesti merkittävä kompleksi, joka Alvar Aallon arkkitehtuurin tapaan ammentaa voimaansa luonnon valosta sisätiloissa, ihmisläheisistä yksityiskohdista, sekä maisemallisesta suhteestaan monumentaaliseen keskiaikaiseen Pyhän Pietarin kirkkoon.

Aineettomalla tasolla seurakuntakoti ylläpitää aktiivisesti Siuntion kaksikielistä identiteettiä toimien sekä suomen- että ruotsinkielisten yhteisenä kokoontumispaikkana.

Porkkalan vuokra-ajan jäljet: 

Siuntiossa on useita jälkiä Neuvostoliiton vuokra-ajasta muun muassa maastosta löytyvien bunkkereiden muodossa. Nämä rakenteet kantavat lukuisia tarinoita Porkkalan vuokra-ajan arvista, paikallisyhteisön pirstoutumisesta, evakuoinneista ja kotiinpaluusta.

Ajan hammas kuitenkin iskee myös bunkkereihin ja rapistuvat rakenteet uhkaavat kadotessaan viedä mukanaan myös osan Porkkalan aikakauden kipeistä muistoista.

Siuntion osuuskaupan kiinteistö asemalla:

Siuntion asemanseudun kehittyessä ja kasvaessa on tärkeää huomioida vanhan rakennusperinnön säilyminen. Jokipuiston vieressä sijaitseva vanha osuuskaupan keltainen puurakennus on dokumentti Siuntion yhteishengestä. Osuuskauppa Sjundeå Handelslag perustettiin paikkakunnan suurtilallisten ja marttojen yhteisenä projektina vuonna 1919.

Menneisyytemme vähittäinen katoaminen

Kulttuuriperintömme häviää harvoin dramaattisesti ja yhtäkkisesti. Useimmiten se hiipuu pois hiljaisena, lähes huomaamattomana kuiskauksena – yksi unohdettu hirsipalkki, yksi laiminlyöty katto ja yksi pieni purkutyö kerrallaan.

Kun yksittäinen rakennus puretaan, se herättää harvoin välitöntä yleistä myrskyä. Rappeutunut talli raivataan vähin äänin, vanha makasiini poistetaan vuosikymmenten käyttämättömyyden jälkeen tai talousrakennus korvataan nykyaikaisella mukavuudella. Yksittäin tarkasteltuna jokainen menetys tuntuu hallittavalta, jopa käytännölliseltä.

Kuitenkin vuosien kuluessa nämä pienet, erilliset päätökset kasautuvat suuremmaksi kulttuuriperinnön kadoksi ja köyhtymiseksi. Heräämme sukupolvia myöhemmin huomaamaan, että vaikka maiseman pääkohde saattaa edelleen seisoa pystyssä, sen ympärillä oleva kudos, joka antoi sille kontekstin, tarkoituksen ja sosiaalisen rakenteen, on kadonnut.

Vähittäistä katoamista voisi verrata esimerkiksi siihen, että löytäisi vanhan valokuvan, jossa kuvatun henkilön kasvot ovat tallessa, mutta kaikki muu ympäriltä on pyyhitty pois.

Siuntion kirkonkylän muuttuvat kasvot

Siuntiossa menneisyytemme vähittäinen katoaminen ei ole selvempää missään muualla, kuin Siuntion kirkonkylässä. Kirkonkylä oli paikkakunnan elinvoimainen kunnallinen, hallinnollinen ja sosiaalinen sydän, mutta se näki historiallisen kokonaisuutensa tuhoutuvan vähitellen 1900-luvun kuluessa.

Kadonneet ovat kirkkotallit, jotka kerran kaikuivat hevosvaljakoiden saapumisesta sunnuntaiaamuisin. Kadonneet ovat myös pitäjänmakasiini ja historiallinen pitäjänstupa, jotka olivat paikallisdemokratian, varautumisen ja varallisuuden perusta Siuntiossa. Myös putiikit ja pieni saunamökki joen varrella katosivat.

Kun Siuntion kunnan keskus ja hallinto siirtyi lopulta etelämmäksi kohti rautatieaseman seutua, siirtyi kirkonkylä hiljaisempaan rooliin. Vaikka Pyhän Pietarin kirkko seisoo edelleen ylväänä kylän ja kunnan keskellä on suuri osa maisemaa täydentävistä rakennuksista poissa, jotka sitoivat kirkonkylän yhdeksi toimivaksi hallintokeskukseksi ja keskustaajamaksi.

Kirkonkylän maisema on nykyään seesteinen, mutta sen historiaa ja syvällisempää tarinaa on entistä vaikeampi lukea. Tästä syystä on tärkeää yhdessä pitää huolta Siuntion kirkonkylän jäljellä olevasta rakennetusta kulttuuriperinnöstä ja suojella sitä, jotta keskeinen osa Siuntion identiteettiä säilyy myös tuleville sukupolville.

Huomisen historian säilyttäminen tänään

Kulttuuriperinnön suojelun traagisin totuus on suojelematta ja säilyttämättä jättämisen ehdoton lopullisuus. Voimme rakentaa jäljitelmiä, kirjoittaa historiikkeja ja pystyttää muistolaattoja, mutta kulttuuriperinnön kadonneita ja tuhoutuneita palasia ei voida koskaan tuoda todellisuudessa takaisin.

Yhteisen menneisyytemme säilyttämisessä ei ole kyse ajan pysäyttämisestä. Ei myöskään ole kyse siitä, että jokainen vanha rakennus pitäisi museoida ja jäädyttää omaan aikaansa. Kyse on tietoisuudesta ja oppimisesta. Yhteisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja suojeltu lähtee ympärillämme olevien rakennusten, perinteiden ja rakenteiden hiljaisen arvon tunnistamisesta tänään, ennen kuin niistä tulee tulevaisuuden puuttuvia palasia. Kulttuuriperintömme säilyttäminen on sen ymmärtämisestä, että kun fyysinen lanka menneisyyteemme katkeaa, mikään määrä katumusta ei voi punoa sitä enää uudelleen.

Kun tuemme ja seisomme kiinteistöjen omistajien rinnalla, opimme kotipaikkamme historiasta, kunnioitamme kadonneita maamerkkejä ja juhlistamme paikallisia perinteitämme varmistamme, että Siuntion rikas tarina lämmittää sydämiä vielä tulevaisuudessakin. Olemme perineet nykyisen Siuntion vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme. Tehtävänämme on varmistaa että lapsemme ja lapsenlapsemme saavat periä meiltä mahdollisimman paljon siuntiolaista kulttuuria.