Siuntion keskiaikaiset linnat - Suitia

Suitian kartanolinna sijaitsee Siuntion kirkonkylästä pohjoiseen noin kilometrin päässä Siuntion Pyhän Pietarin kirkosta. Kirkkojoen varrelle rakennettu kartano mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1420. Todennäköisesti Suitia on kuitenkin paljon vanhempi. Tiedetään, että Suitialla oli oma kappeli, joka oli rakennettu 1300-luvulla.

Suitian linnan kappeli

Suitian linnalla oli oma kivinen kappeli Tyyskylässä noin kilometri etelään Suitian linnan päärakennuksesta. Kappeli rakennettiin todennäköisesti jo 1300-luvulla pienelle mäelle Kirkkojoen varrelle Skällbergetin ja Krejansbergetin korkeiden kukkuloiden väliin.

Suitian kappeli oli varsin pieni ja mitoiltaan vain noin 8 x 8 metriä. Rakennuksessa oli satulakatto, sekä paksut kiviseinät. Kappeliin käytiin sisään eteläseinällä sijainneesta ovesta. Oviaukon yläosa oli pyörökaaren muotoinen. Ainoa valonlähde kynttilöiden lisäksi oli itäseinän syvennyksen pieni ikkuna-aukko. Kappelin kivestä rakennettu alttari sijaitsi myös itäisellä seinällä.

Nykyinen Pyhän Pietarin kirkko valmistui noin 1460-1480 Suitian kappelin viereen. Kappelin eteläseinä tuli osaksi uuden suuren kirkkorakennuksen seinää ja näin ollen vanhasta Suitian kappelista muutettiin Siuntion kirkon sakaristo. Tämä osa kirkkoa kuitenkin purettiin vuoden 1823 tulipalon jälkeen ja nykyisin Suitian linnan kappelista on jäljellä vain muutamia kivijäänteitä maassa ja kirkon seinässä.

1400-luku

Ensimmäinen kirjallisissa lähteissä mainittu Suitian omistaja on Björn Ragvaldsson Stjärnkors. Hänet mainitaan asiakirjoissa Suitian omistajana vuosina 1452 ja 1482. Björn Ragvaldssonin tytär, Elin Björnsdotter, meni naimisiin valtaneuvos Joakim Flemingin kanssa vuonna 1494. Avioliitto aloitti Flemingien yli 100-vuotta kestäneen valtakauden Suitiassa.

Flemingit Suitiassa: 1494-1730

Joakim Flemingin poika Erik Fleming tuki kuningas Kustaa Vaasaa Ruotsin sodassa Kalmarin Unionin kuningas Kristian II:a vastaan vuonna 1522. Flemingin johdolla tanskalaiset häädettiin nykyisen Suomen alueelta.

Erik Fleming ja Hebbla Sparre

Palkkioksi saavutuksistaan Erik Fleming lyötiin ritariksi ja hän sai läänityksinä Ruotsin Itämaasta laajat maa-alueet, joihin kuuluivat muun muassa Suitia, sekä Raaseporin linna. Erik Flemingin titteleihin kuului muun muassa valtaneuvos, sekä Etelä-Suomen laamanni. Arvonimet yhdessä maaomistusten kanssa tekivät Erik Flemingistä Ruotsin itäisen osan vaikutusvaltaisimman henkilön hänen elinaikanaan.

Fleming asui osan ajastaan Siuntion Suitiassa. Suvun toinen linna, Kuitia, sijaitsi Paraisilla. 1540-luvulla Fleming antoi kivenhakkaaja Thomas Tomassonille tehtäväksi rakentaa Suitiaan uuden kivisen päärakennuksen huomenlahjasi vaimoilleen Hebbla Sparre af Rossvikille. Erik Fleming kuoli ennen Suitian linnan valmistumista 14. joulukuuta 1548 Kuitian linnassa Paraisilla. Flemingin leski, rouva Sparre, saattoi rakennustyöt loppuun.

Arkkitehtuuri ja renessanssin vaikutteet

Suitian linnasta tuli mahtava kartanolinna, jonka paksut kiviseinät mahdollistivat linnan puolustamisen esimerkiksi sodan aikana. Suitia voidaan nähdä myös Suomen alueen yhtenä ensimmäisitä Euroopan renessanssin henkeä huokuvana palatsina, jossa alkuperäisiin arkkitehtoonisiin piirteisiin kuului muun muassa piano nobile -asuinkerros.

Linnan puutarha

Linnan 1540-luvulta peräisin oleva puutarha sai inspiraationsa Pariisin ja Englannin puutarhoista. Suitian linnan puutarhaan istutettiin todennäköisesti Suomen alueen ensimmäiset omenapuut. Puutarha on Suomen vanhin tunnetuin puutarha.

Kuningas Kustaa Vaasan vierailu

Rouva Hebbla Sparre piti hyvät välit kuningas Kustaa Vaasaan. Hyvistä väleistä kertoi Kustaa Vaasan vierailu Siuntioon 2. ja 3. joulukuuta 1555, jolloin kuningas yöpyi Suitiassa.

Klaus Fleming ja Flemingien valtakauden loppu

Suomen ja Viron käskynhaltija, valtakunnanamiraali ja valtaneuvos Klaus Fleming eli lähes koko elämänsä Siuntiossa Suitian linnassa. Flemingit omistivat Suitian vuoteen 1599 asti ja vielä uudelleen vuosina 1661-1679. Tästä eteenpäin Fleming-suvun naispuoliset perilliset omistivat linnan vielä vuoteen 1730. Linna säilyi siis saman suvun omistuksessa vuodesta 1494 vuoteen 1730 pienellä katkolla.

Flemingien aikana Suitian linnan maille perustetiin Suomen ensimmäinen rautaruukki. Linnalla oli myös oma satama ja veneveistämö Pikkalanlahdessa.

Suitian rautaruukki

Erik Fleming perusti Siuntioon Suitian linnan maille Suomen alueen ensimmäisen rautaruukin. Rautaruukki oli toiminnassa vain lyhyen aikaa, noin vuodesta 1530 vuoteen 1558. Ruukissa sulatettiin rautamalmia Lohjan Ojamon kaivoksista. Rautaruukki käytti vesivoimaa rautamalmin sulattamiseen ja sulatustoiminnasta on löytynyt jäänteitä Tupalasta, Uudestakylästä (Tupala Nyby), sekä Myllykylästä.

Veneveistämö

Kalvön saaressa sijainnut veneveistämö oli toiminnassa noin vuosina 1572-1585. Veistämön työnjohtajana toimi Sven Birgersson ja koko toimintaa valvoi itse valtakunnanamiraali Klaus Fleming. Fleming valvoi Siuntiossa sota-aluksen rakentamista itse kuningas Johan III:e. Alus laskettiin vesille 1574, mutta vasta vuonna 1585 se oli valmis lähetettäväksi Tukholmaan.

Wrangel af Adinalin pienoislinnoitus

Vuonna 1730 Suitia myytiin vapaaherra Carl Henrik Wrangel af Adinalille. Viron Haapsalussa vuonna 1681 syntynyt Wrangel af Adinal oli kokenut sotilas ja hän osallistui useaan Ruotsin sotaan. Vuonna 1754 hänelle myönnettiin sotamarsalkan arvo.

Suitian linnan piha-alueella sijaitsee kivestä ja maasta rakennettu tähden muotoisen linnoituksen pienoismalli. Uskotaan, että sotamarsalkka Wrangel af Adinal rakennutti pienoismallin linnan maille opetuskäyttöön.

Reuterholmit Suitiassa

Vuosina 1754-1813 Suitian linnan omisti Reuterholmien vapaaherrallinen suku. Hovimarsalkka ja valtaneuvos Esbjörn Christian Reuterholm osti Suitian ja modernisoi pitkään tyhjänä ja huonossa kunnossa ollutta päärakennusta. Toisen kerroksen harmaakiviset seinät purettiin ja ne korvattiin tiilestä rakennetulla uudella asuntokerroksella. Kerrokseen valmistui päätysali, sekä muita asuinhuoneita. Muutostöitä johti muurarimestari Samuel Berner Turusta ja työt valmistuivat 1760-luvun puolivälissä.

Maria Reuterholm

Reuterholmin puoliso, vapaaherratar Maria Reuterholm (o.s. Gyllenstierna af Lundholm) tunnettiin paikallisena mesenaattina. Hän lahjoitti Siuntion kirkkoon nykyisen alttaritaulun ja rakennutti Reuterholmien hautakappelin kirkon itäseinälle alttarin viereen.

Gustaf Adolf Reuterholm: Ruotsin sijaishallitsija

Maria Gyllenstierna af Lundholmin ja Esbjörn Christian Reuterholmin poika Gustaf Adolf Reuterholm syntyi Siuntiossa Suitian linnassa 7. heinäkuuta 1756. Gustaf Adolf opiskeli Uppsalan yliopistossa ja toimi vuodesta 1778 kuningatar Sofia Magdalenan kamariherrana.

Reuterholm kuului oppositioon vuosina 1786 ja 1789 ja lähti kaksi kertaa lähes vapaaehtoiseen maanpakoon Ruotsista. Hän todisti maanpaossa olessaan Pariisissa vuoden 1789 Ranskan vallankumousta.

Kustaa III:n murhan jälkeen 1792 Reuterholm kutsuttiin Tukholmaan. Koska Kustaa IV Adolf oli alaikäinen hänen sijaishallitsijanaan toimi Kaarle herttua (myöhempi Kaarle XIII). Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut hallitsemisesta ja luovuttikin sijaishalltsijan tehtävän ystävälleen Gustaf Adolf Reuterholmille. Näin ollen Siuntiossa syntyneestä Suitian omistajasta tuli Ruotsin kuningaskunnan sijaishallitsija.

Von Zansenit Suitiassa: 1838-1898

Suitian oli vuodesta 1822 omistanut Claes Robert Favorin, joka myi linnan vuonna 1838 Karl Ludvig von Zansenille. Von Zansen oli luutnantti ja edusti aatelistoa valitopäivillä vuonna 1872.

Vuonna 1874 Suitian linnan peri Karl von Zansenin tytär Henriette von Zansen. Henriette oli naimisissa kenraalimajuri Wilhelm von Kraemerin kanssa, joka myi Suitian vuonna 1898 vapaaherra August Wrede af Elimälle.

Wredet Suitiassa: 1898-1933

August Wrede af Elimä toteutti Suitian linnaan suuren muodonmuutoksen, jossa sen ulkomuoto muutettiin nykyiseen uusgoottilaiseen asuun vuosisadan vaihteessa.

Ensimmäisen kerroksen toinen sali muutettiin niin kutsutuksi ritarisaliksi, jonka seinälle Axel Haartman maalasi Kirkoholman taistelua esittävän freskon. Veistäjä Carl Edward Österblom veisti ritarisalin seinäpaneelit, joissa on kuvattuna Suitian omistajasukujen aatelisvaakunoita. Vuonna 1906 valmistui myös uusi keittiösiipi.

Suomen sisällissodan aikana 1918 Siuntion valkoiset linnoittautuivat Suitiaan punaisten piirittäessä linnaa. Linnan seinässä on yhä muistolaatta Suitian joukkojen taistelun muistoksi.

Wredejen aikakausi päättyi konkurssiin vuonna 1933.

Sotainvaliideltä yliopistolle

Wredejen konkurssin jälkeen Suomen valtio osti Suitian ja antoi sen Vapaussodan Invaliidien Liiton käyttöön. Vuonna 1944 Suitia luovutettiin Sotainvalidien veljesliiton käyttöön.

Suitiasta tuli Helsingin yliopiston koetila vuonna 1975. Yliopisto restauroi päärakennuksen ja talousrakennukset vuosina 1997-1999.